Kateus on mielikuvituksen puutetta

Kaikki ihmiset tuntevat joskus kateutta, vaikka sitä voi olla vaikea myöntää. Kateus on tabu, josta vaietaan. Kateus näkyy työelämässä, se vaikuttaa politiikassa, se herää selatessa muiden some-kuvia. Viimeksi kun kävin kotipaikkakunnallani, näin pitkästä aikaa erästä ystävääni, joka on myös entinen työkaverini. Keskustelimme pitkään kateudesta, koska törmäsimme kateuteen jatkuvasti entisessä työympäristössämme. Ystäväni vinkkasi lukeneensa juuri Helsingin Sanomissa julkaistun artikkelin kateudesta ja suositteli minuakin lukemaan sen.

 

Usein sanotaan, että suomalaiset ovat maailman kateellisinta kansaa. Muualla toisen uutta autoa ihaillaan ja halutaan samanlainen, Suomessa toivotaan, että se hajoaisi. Suomalaiset ajattelevat, että on hyvä, jos toisella on asiat huonosti. Kateus on erilaista eri puolilla Suomea ja se näkyy eri tavoin. Olen kotoisin Pohjois-Pohjanmaalta Kalajoelta, joka on tunnettu matkailupaikkakuntana. Kalajokiset ovat todella kateellista kansaa, ja se näkyy vahvasti paikkakunnalla. Hiekkasärkät on varmasti se, mistä ihmiset ympäri Suomen tuntevat Kalajoen. Matkailukeskittymä kehittyy koko ajan, niin kuin pitääkin, mutta paikallisten on vaikea hyväksyä sitä. Ihan kuin he eivät ymmärtäisi, kuinka paljon matkailu tuo paikkakunnalle rahaa, ja alueeseen ei saisi investoida. Paikalliset eivät kestä sitä, että Hiekkasärkkien yritykset menestyvät. Paikkakunnalla on myös vahva vastakkainasettelu keskustan ja Hiekkasärkkien yrittäjien välillä.

 

Kolmisen vuotta sitten Hiekkasärkille avattiin kauppakeskus. Turistit kyselivät innoissaan mitä kauppakeskukseen tulee, samalla kun paikalliset manasivat kuinka kauppakeskus ei tule menestymään. Järjen köyhyyttä, suuruuden hulluutta ja kuollut jo ajatuksena, ei tule toimimaan tämän kokoisella paikkakunnalla. Asiasta voi olla montaa mieltä, mutta tämä oli valtaosan kalajokisen mielipide. Kun kauppakeskus avattiin, lyötiin Facebookissa paikallisessa puskaradiossa vetoa mikä yritys kaatuu ensimmäisenä. Vedonlyönnin aloittaja oli paikallinen yrittäjä, jonka oma yritys ei sijaitse Hiekkasärkillä. Kalajokiset ovat niin katkeria siitä, että kauppakeskus rakennettiin, että iso osa ei ole asioinut siellä vieläkään.

 

Olen tehnyt lähes koko työhistoriani töitä Hiekkasärkillä, ja tiedän alueen potentiaalin. Kauppakeskuksen avauduttua vaihdoin alaa, ja aloitin myyjän työt yhdessä kauppakeskuksen myymälässä. Kerkesin työskennellä siellä vajaat kaksi vuotta, kunnes myymälän vuokrasopimus päättyi, eikä sitä enää jatkettu. Syihin sen kummemmin pureutumatta, oli myymälämme loppuunmyynti meille myyjille kamalaa aikaa. Iso osa paikallisista ei ollut koskaan asioinut kauppakeskuksessa, ja loppuunmyynnin alettua he rynnivät myymälään. Vahingon ilo huokui heistä, saimme kuulla, kuinka oli odotettavissa, että myymälä tulee lähtemään täältä, kyllähän tämän tiesi, teillä ei ole nyt enää töitä. Ventovieraat ihmiset utelivat mitä alamme nyt tekemään, kun työt loppuu, ja iloisuutta myymälän sulkeutumisesta ei peitelty. Jopa muutama keskustassa toimiva yrittäjä kävi asiaa ilkkumassa. Olimme henkisesti ihan loppu, kun vihdoin saimme myymälän ovet suljettua useamman viikon kestäneen loppuunmyynnin jälkeen. On järkyttävää mitä kateus voi saada ihmisissä aikaan. Kateus on niin turha tunne, omaa heikkoutta, viesti siitä.

 

Se, miksi kateus nousi pinnalle taas omissa ajatuksissani, on kun avasimme Instagram-tilin tiimiyrityksellemme. Kun ensimmäinen julkaisu oli tehty, jaoin sen myös omaan Instagramiini ja pyysin seuraajiani ottamaan tuoreen yrityksemme tilin seurantaan. Viisi ihmistä seuraajistani alkoi seuraamaan Samoaa Instagramissa. Niinpä, viisi. Toivon, että syynä on kiinnostuksen puute, eikä kateus yrittäjyysopintojani kohtaan.

- Iida

Lähde

Nykänen A-S. 2021. Kateus. Helsingin sanomat. Verkkolehti. 4.4.2021.